keskiviikko 30. syyskuuta 2015

Ei se au pairina olo ole aina helppoa

Heippa kaikille!

Niinkun otsikossa kerroinkin niin ei se aina helppoa ole vaikka mullakin on lyhyet työpäivät ja ihanat hoitopojat mutta sitten kun tulee näitä viikkoja kun mikään ei suju ja lisäksi nuorimmainen on ollut koko alkuviikon enemmän ja vähemmän kiukkunen. Voin siis sanoa että ensimmäinen vähän vaikeampi viikko täällä. Onneksi mieltä on piristänyt taivaalla näkyvä valoilmiö ja lämmin keli <3 Perjantaista lähtien on aurinko paistanut ja lämpötila kohonnut lähelle +20 :) ja tämän pitäisis HUOM! pitäisi jatkua ainakin sunnuntaihin asti. En ole syksyihmisiä mutta tämmösellä kelillä osaa siitäkin vuodenajasta nauttia. Toivotaan että nämä kelit jatkuvat vielä monta viikkoa.

Mutta mitä tähän viikkoon tulee niin maanantai sujui ihan kivasti ja molemmat pojat olivat hyvällä tuulella mutta tiistaina mulla oli vapaa aamu kun host äiti vei pojat kouluun. Täällä talossa se ei tarkoita että saisin nukkua pitkään sillä pojat pitävät niin kovaa meteliä aamuisin että väkisinkin herää. Mutta puol 9 jälkeen nousin vasta sängystä ylös ja lähdettiin Meikun kanssa pisukakka lenkille. Siinä kun astut ovesta ulos auringonpaisteeseen ja raikkaaseen säähän ajattelet että "onpa tää elämää!" mutta hetkessä sekin kaikki voi muuttua. Pääsin pari askelta eteenpäin kun olin laittamassa kännykkää taskuun ja tietenkin se lipesi sitten kädestä, tippui maahan ja näyttö rikki.. Siinä tuli muutama Suomalainen kirosana! Onneksi vain näyttö meni rikki mutta puhelin toimi muuten. Toki ikävästi jäi näytöstä siruja sormiin ja vähän vaikea siitä oli lukea mutta onni onnettomuudessa ettei uutta tarvitse ostaa. Host äiti onneksi löysi tästä läheltä paikan joka vaihdattaa näyttöjä ja veikin sen tänään sinne ja vaihtavat sen heti joten eipä ole tarvinnut kun tämä aamu/-päivä olla ilman puhelinta :D ja vakuutus korvaa. Huonon aamun seurauksena ajattelin lähteä pienelle pyörälenkille. Kiukkusena sitä tuli sotkettua 8km ja käytyä paikassa nimeltään Lisse. Samanlainen pieni kaupunki tai kylä kun tämä kotipaikkanikin.



Lehmiä löytyy ja paaaljon :-D




Päivä ei jatkunut mitenkään iloisesti kun hain poitsut koulusta niin nuorempi ei ollutkaan siitä iloinen (odotti kai että äiti hakee kun veikin ne aamulla) vaan päätti heittää takit ja repun maahan ja ei katsonut muhun päin eikä puhunut. Opettaja siinä keskusteli Retskin kanssa ja lopulta päästiin lähtemään kotiin ku saatiin Wartsikin matkaan mukaan. Kotona meni kaikki aluksi ihan ok mutta Retski oli niin väsynyt että töitä sai tehdä jotta sen sai pysymään hereillä. Ruokapöytään kun päästiin ja ruvettiin syömään niin siinä se kiukku pääsi valloilleen oikein kunnolla. Pienen rupesi toinen jalka yhtäkkiä särkemään ja ai että sitä huutoa. Ei meinannut millään loppua vaikka meinasi raukka tukehtua ruokaan kun yritti syödä ja itkeä yhtä aikaa. Lopulta sain tilanteen rauhoitettua kun kerroin että syödään ensin ja katsotaan sitten näkyykö jalassa jotain. No eipä siinä mitään näkynyt mutta särky siirtyi myös toiseen jalkaan. Milka the tohtori sai kivut hetkeksi lievitettyä jäätelöllä ja sohvalla pötköttelyllä. Mutta kun oli aika iltapalan niin särky alkoi uudestaan. Kyllä siinä itsensä voimattomaksi tuntee kun ei voi toista auttaa :/ mutta Retski keksi itse ratkaisun: Nukkumaan menon! Laitoinkin pojat petiin ja hetki siinä vielä höpöteltiin. Kun olin lähdössä alakertaan otti Wartsi mua kädestä kiinni ja sanoi: "sä olet niin ihana". Se tuntui niin kivalta ja sai kyllä hymyn huulille ja pelasti mun surkean päivän <3 Lapset kun on niin aitoja :) Tän päivän teemana on ollut vieläkin kiukkuinen pikku poitsu. Oli huono homma että Milka vei ja haki koulusta kun isäkin teki töitä kotona. Ja kun aamulla vielä uskalsin rajoittaa herran sokerin käyttöä puurossa niin se ei ollut ollenkaan hyvä juttu ;D Vaikka välillä tuleekin tälläsiä päiviä tai viikkoja niin kyllä mulla silti on niin ihanat ja hauskat hoitopojat! Mutta toivotaan että loppu viikko sujuisi paremmin. Ja viikonloppukin sieltä jo hiipii mikä tietää sitä että mä lähden yökylään Haagiin Meikkulin kanssa! Jippiii! :D Kiva päästä katsomaan Haagia ja hetkeks täältä "työmaalta" pois :) Saa perhekkin vapaan viikonlopun meistä kahdesta :D Mutta Haagista kirjoittelen sitten seuraavaksi. Näkemisiin ihanat lukijat!

-Milka

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti